Pitkälle puolenyön jälkeen Taka-Töölön vähemmän liikennöidyn kadun varressa sijaitsevalla bussipysäkillä seisoo mies ja heiluttaa kättä. Huomaan miehen kassin bussipysäkin penkillä. Hiljennän vauhtia ja pysähdyn kohdalle. Avaan ikkunan ja tervehdin miestä.
Hän: Oisko sulla hetki aikaa?
Minä: Ainahan sitä hetki aikaa on.
H: Ehtisitkö heittää mut kotiin?
M: Enköhän. Missä päin koti on?
H: Höpölööperikadulla.
M: Anteeksi, että missä oli?
H: Siis ihan vaan Höpölööperikadulla.
M: Jaa, tuota nyt ei kyllä ihan sytytä.. missäs se semmonen katu on?
H: No tuolla noin, Lappeenrannassa.
M: Ahaa, aivan! .. Ymmärrät varmaan, että me ollaan nyt Helsingissä?
H: MISSÄ!?
M: Helsingissä. Että täältä on jotain reilu parisataa kilsaa Lappeenrantaan.
H: Älä helvetissä? Minä kun Tallinnasta tulin ja.. vähän kai hukkasin sen linja-auton.
M: Kyllä mä sut voin Lappeenrantaankin heittää, jos vaan rahaa löytyy.
H: No ei mulla nyt ihan niin paljon rahaa ole.. mutta jos bussiasemalle pääsis?
M: Mikä ettei. Seuraava vuoro Lappeenrantaan taitaa lähteä neljän tunnin päästä, mutta asemalle pääsee kyllä sisälle lämpimään.
Nostan ukon pakaasin takakonttiin ja ajan miehen kaukoliikenneterminaaliin. Hän kuittaa maksun kiittäen kohteliaasti. Ojennan kassin takakontista ja toivotan onnea matkaan. Mies kiittää taas ja nauraa hämillisesti, sitä tarvitaan.