Ajoin Itäväylää kohti Kalasatamaa, kun datalle hyppäsi kyytitarjous. Hermannin rantatie 24. Hyväksyin kyydin ahnaasti. Lisätietojen ilmestyessä ruudulle rupesi tosin hiukan jännittämään, "Sörnäistenkadun kulma, bussipysäkki". Paikka on sen verran "tuulinen", että pidin täysin mahdollisena saapumista tyhjälle pysäkille. Aavistukseni osui hyvin lähelle, sillä pysäkin ohi toiseen suuntaan ajaessani pokan käsi nousi pystyyn, eli hän oli täysin valmis ottamaan ensimmäisen ohi ajavan taksin, oli se tilattu tai ei.
Kurvatessani u-käännöksen jälkeen pysäkille, kyytiin kömpi siisti pariskunta. Takapenkille kipuava ukko oli ilmeisesti hiukan enemmän hönössä, sillä koordinaatio ei meinannut riittää istumiseen, turvavyön kiinnittämisestä puhumattakaan. Etupenkille asettunut rouva artikuloi yllättävän selvästi määränpään ja rupesi neuvottelemaan miehensä kanssa mahdollisesta sapuskoinnista. Ennen lopulliseen kohteeseen ajamista tarkoitus oli käydä hakemassa erään ostoskeskuksen känkkylästä pizzat. Epäillen lupauduin odottamaan, vaikka hiukan arvelutti odottaa kahta selvästi humalassa olevaa pizzanhakijaa ostarin taksitolpan vieressä, ilman suoraa näköyhteyttä asiakkaisiin. Yhtään lisää uskoa ei valanut molempien asiakkaiden sammuminen lähes välittömästi keskustelun lakattua.
Viimeisten mutkien kohdalla ukko heräsi takapenkillä ja ohjeisti kieli solmussa minua kurvaamaan taksitolpan viereen. Tein työtä käskettyä ja parkkeerasin odotusalueen häntäpäähän.
Me käydään nyt hakemassa ne safkat
, mies sanoi oven avaten.
Missä me ollaan?
, nainen heräsi ympärilleen pälyillen. Ja missä kaikki muut on?
Ketkä muut?
, mies kysyi närkästyneenä. Ei täällä ketään muita ole. Me ollaan nyt tässä ostarilla, mennään hakemaan ne safkat!
Olin jo valmistautunut pyytämään jotain sopivaa panttia, mutta ennen kuin sain suuni auki, nainen kaivoi kassistaan lompakon. En tohtinut mainita mitään aikaisemmin sovitusta kyydin jatkamisesta, sillä olin ihan tyytyväinen kyydin pituuteen, eikä ylimääräinen odottelu pienen lisäsiirtymisen takia houkuttanut näin epävarmassa tilanteessa. Naisen ojentaessa korttia mies nousi ulos autosta ja päästi mennessään karmivan pahan hajuisen pierun. Olin entistä tyytyväisempi valintaani pitää turpani kiinni. Joko nainen ei haistanut tuota äänetöntä tappajaa, tai sitten hänellä oli uskomattoman hyvä pokka. Onneksi maksutapahtuma sujui nopeasti ja nainen sai kammettua itsensä ulos suhteellisen sutjakasti. Ovet kiinni, ikkunat auki, kaasu pohjaan. Vaikka ulkolämpötila hipookin jo nollaa, arvostan silti raikasta ilmaa niin paljon, että ajoin ikkunat auki seuraavalle tolpalle.