Tämän illan älyjätteen tarjosi asiakas Järvinen (nimi ehkä muutettu). Järvinen kompuroi yksin kyytiini Kallen tolpalla sen jälkeen, kun muu seurue oli kohteliaasti työntänyt tämän pois tolpalla ensimmäisenä olevan auton ovelta ja jatkanut matkaa ilman Järvis-parkaa.
J: Moro! Laita vaan mittari päälle ni mä maksan sit sen mitä siitä tulee.
M: Loistava idea! Mihinkäs me sitten mennään?
J: Mennää Patiksee. Mä haluun Patikseen!
M: Selvä pyy.
J: Pakko päästä vähän laulamaan, oon ihan hirveessä kindergartenissa! Järvinen moro!
M: Nönnönnöö, terve.
J: Käykö sillai, että paat siihen eteen parkkiin ja venaat ku mä käyn sisällä?
M: Riippuu siitä kauanko meinasit sisällä viipyä.. ja mihin meet sitten lopuks. Siinä on kyllä taksitolppakin edessä..
J: No joojoo, mutta eikai sulla mitään muutakaan tekemistä oo?
M: ...
J: Hei, tehäänkö niin, että oot ihan hiljaa. Ollaan kaikki ihan hiljaa. Soitan muijalle. ... No miks helvetissä sammutan kokoajan tän könnykän [sic]. ...Ootko muuten käyny Thaimaassa?
M: En.
J: Ei kannata mennäkään. Mä oon käyny Amerikassa! ... Onks tää nyt se Patis? Miks tässä on näin paljon autoja?
M: Kyllä, tää on nimenomaan se Patis. Ja tässä on tosiaan taksitolppa.
Pari kertaa kyydin hintaa kyseltyään ja kännykän taas sammutettuaan Järvinen maksoi kiltisti kyytinsä, tai siis antoi lompakkonsa minulle ja pyysi minua maksamaan. Sain toki muutaman euron tippiä, olihan mies sentään käynyt Amerikassa.