Reilu viikko sitten tuli seitsemän vuotta täyteen siitä, kun alotin ajamaan taksia. Välillä ajaminen on ollut pääasiallinen tulonlähde, välillä hauska harrastus. Mahtuupa väliin kaksi yli puolen vuoden taukoakin ilman vuoron vuoroa. Kaiken kaikkiaan vuoroja on kertynyt yli 600 ja työtunteja liki 6500. Kilometrejä rullattu mittariin vajaa 180000, keskinopeus jää siis selvästi alle 30km/h. Ajettuja kyytejä on reilut 9900, mikä tarkoittaa siis valistuneella arvauksella noin 15000 kuljetettua asiakasta.
Siihen määrään mahtuukin kaikennäköistä kulkijaa. Kyydissä on ollut kodittomia, kansanedustajia, yritysjohtajia, duunareita, kehitysvammaisia, näkö-, kuulo- ja liikuntarajoitteisia, opiskelijoita, työttömiä, koti- ja ulkomaisia, maksavia asiakkaita sekä niitä, jotka ovat jättäneet maksamatta. Joskus kyydissä on yksi asiakas, joskus useampi. Toisinaan kyydissä ei ole asiakasta ollenkaan, vaan kuskattavana on ollut pelkkä paketti, yleensä pieni. Välillä asiakkaan mukana kulkee koira, kissa tai muu eläin. Kerran on mukana kulkenut myös piano. Joskus kyydissä nauretaan, joskus itketään. Usein on asiakas avannut elämäänsä ja tunteitaan kuljettajalle, silloin tällöin myös purkanut turhautumistaan. Kerran niinkin rajusti, että heiluvien nyrkkien ja oman nenän väliin piti soittaa poliisi tilannetta rauhoittamaan. Virkavaltaa on kaivattu paikalle myös silloin, kun asiakas on tehnyt nopean käteisnoston kuljettajalta teräasetta maksuvälineenä käyttäen. Vaikka kyydin aikana onkin joskus pyssy paukkunut ja/tai puukot/nyrkit viuhuneet, on suurin osa asiakkaista kuitenkin niin kunnollista väkeä, ettei henkensä puolesta ole tarvinnut pelätä. Ja koska yksi mukava asiakas kumoaa monta ikävää, katson olevani reilusti voiton puolella. Työ/harrastus jatkukoon siis vastaisuudessakin niin pitkään kuin hommia riittää.