Tämän yön älypää-palkinto menee sille sankarille, joka halusi matkustaa muutaman sadan metrin matkan ilmaiseksi.
Tulin neljänneksi ympyrätalon tolpalle. Lähes välittömästi ovi aukeaa ja sisään kurkistaa nuorehko mieshenkilö, joka tiedustelee mahdollisuutta päästä kyytiin. Pyysin herraa menemään jonon ensimmäiseen taksiin, kuten tapana on. Reilu vartti myöhemmin, muiden autojen saatua parempaa tekemistä, olin tolpalla ensimmäisenä. Ovi aukesi ja vanha tuttu naama kurkisti taas sisään. Neljäs linja?
, kuului kysymys naamasta, jossa silmät elivät omaa elämäänsä irrallisina muista naaman ja ruumiin liikkeistä. Sanoin tämän sopivan hyvin, jolloin sain käteeni epämääräisen kasan kolikoita. Nopealla laskutoimituksella selvisi kourassani olevan kolme euroa ja risat. Totesin, että jo pelkkä aloitusmaksu on yhdeksän euroa, jolloin pelkääjänpaikalta vastaan katsoi erittäin epäluuloisella ilmeellä varustettu naama. Yheksän euroa?! Miks?!
Arvioin tilanteen ja pohdin hetken vastaustani. Yhdeksän euroa. Niin on sovittu.
Aijaa. No eihän siinä mitään. Tottakai hoidetaan jäbälle rahat.
Tämä - ja se seikka, että minulla oli kourassani muutama kolikko, joka paikkaisi pahimman mielipahan - vakuutti minut siinä määrin, että laitoin mittarin päälle ja käänsin nokan kohti linjoja.
Matkan aikana asiakkaalla oli paljon asiaa. Selvällä Suomen kielellä sain kuulla lauseita, joita en muistaakseni ole ikinä kuullut, enkä luultavasti tule ikinä kuulemaankaan. Sanoista sai hyvin selvää, mutta lauseissa ei tuntunut olevan järjen hiventäkään, eikä puhuttu asia vastannut mitenkään tarinaa tukevia tekoja. Milloin asiakkaan puhelin (jossa oli jatkuvasti soittoyritys päällä johonkin numeroon) asetettiin kojelaudalle, milloin tupakka-aski siirtyi taskusta keskikonsolin päälle kortinlukija seuraksi. Kädet ja asiakkaan tavarat elivät omaa elämäänsä samalla, kun huulet kertoivat kaiken menneen paremmin kuin oli odotettavissa. Lauseiden punainen lanka hahmottui vain muutaman kerran matkan aikana. Tässä on nää sun pyytämät rahat
, asiakas sanoi siirtäessää tupakkansa käteni viereen. Neljäs linja 10.. tai 20.. tai 2
, ohjeistettiin samalla kun puhelin seilasi pelkääjän puolelta näkökenttääni kojelautaa pitkin.
Perillä mittari näytti summaksi pyöreää kymmentä euroa. Ynnäilin kolikot vielä kertaalleen ja pyysin puuttuvaa summaa. Sen sijaan, että poka olisi kaivanut lompakkoa esiin, hän kaivoi taskusta puhelimen. Ensin täytyy soittaa..
Yritin suostutella miestä puhelimen sijaan kaivamaan kuvetta ja maksamaan, jotta pääsisin jatkamaan matkaa. Onks sulla kiire johonkin
, epeli kysyi. No tavallaan, oon nimittäin töissä. En sentään huvikseni täällä kruisaile
, vastasin. Arvaa mikä mun työpanos on? Tasan nolla!
, venkula laukaisi. Samaa kissa-hiiri -leikkiä jatkui vielä tovin, jolloin totesin, että nyt olisi parempi siirtyä ulkotiloihin. Reiluna miehenä kertasin, että tyytyisin vaikka siihen nyrkilliseen hiluja, kunhan saisin vain jatkaa töitäni.
Vempula nousi autosta ulos, jolloin penkille jääneiden röökien sekä toisen hanskan keskeltä pilkisti kymmenen euron seteli. Noukin setelin penkiltä, ojensin muut roinat asiakkaalle ja totesin, että tässähän on tasan kymppi, saat tästä nyt vielä nämä hilut takasin. Flipperisilmä otti tyytyväisenä vastaan hanskan, röökit ja hilut, tuumi hetken ja sieppasi kympin kädestäni. Et sä voi sitä kymppiä ottaa! Se ei oo mun!
Jaha. Autosta ulos, sammakkoa hihasta kiinni, tiukka katse toiseen silmään, Täytyyhän sun nyt kuitenkin maksaa toi kyyti ennenku hiihdät yhtään mihinkään!
No tossa on!
, poka sanoi lyöden käteeni sen saman kasan hiluja. Ei riitä. Kyyti maksaa kympin.
Sä veit mun kympin! Et voi viedä mun kymppiä! Se ei oo mun! Mä soitan poliisit!
, valopää hihkui samalla tarjoten minulle yhtä maahan pudonnutta tupakkaa. Loistava idea, eipähän tarvitse itse soittaa. Eiku enhän mä voi Aasiaan soittaa!
Huoh. Noniin, no mä soitan sitte, älä katoo mihinkään.
Turha toivo. Ennenkuin kerkesin kaivaa puhelimen esille oli kaveri jo hiihtämässä kadun toisella puolella. Yhytin kuitenkin roikaleen parilla harppauksella, tartuin hihasta kiinni ja rupesin näppäilemään kolmea taikanumeroa puhelimeeni. Jostain kumman syystä venkula havahtui hetkeksi, kaivoi kympin taskusta ja ojensi sen minulle. Tarjosin vastineeksi kolikkokasaa. Noniin, eihän se nyt niin vaikeeta sitten ollutkaan. Saat tästä vielä kato vähän kolikoita takasinkin.
Naama näkkärillä mies kiitti ja toivotti hyvät illan jatkot.