Asiakas hyppää keskustan tolpalta kyytiin. Hirvee kiire Haartmanin sairaalaan!
Suurempia kyselemättä lähden pujottamaan Töölön halki. Painan sen minkä kehtaan, liikennesääntöjä kuitenkin noudattaen. En tosin juuri ehdi nopeusmittaria vilkuilla. Perillä, melko ylpeänä matka-ajasta, lyön mittarin kassalle ja ilmoitan summan. Vasta siinä vaiheessa kassin vetoketju aukeaa ja asiakas penkoo puoli laukullista tavaraa penkille löytääkseen lompakkonsa. Maksaa kaikessa rauhassa kortilla. Ja ennen autosta poistumista tietysti vielä lapioi omaisuutensa takaisin veskaan. No, kiirettä on monenlaista.