Taksikuskin mustelmat, osa 22:

Karaokeravintolasta hoippui kyytiin keski-ikää lähentelevä herra.

Mennään kotiin!, mies sanoi lyödessään päänsä ovenkarmiin.

Selvä pyy. Missäs päin koti on?

Santahaminasha, poka sopersi samalla kun yritti sulkea takaovea jalka vielä osin ulkopuolella.

Mitäsh-hän se kello on?

Tulee just kakskytä yli yks.

No se on hyvä. Taktinen aika vetäytyä himaan. Pomo sano, että voin vetää kännit, ettei tartte herää aikasin. Ja se sopiikin hyvin tähän tilanteeseen!

Ei mennyt minuuttiakaan, kun äijä tuhisi jo täydessä unessa. Välillä takapenkiltä kuului epämääräistä mutinaa, mutta pyytäessäni toistamaan sain vastauksena vain epämääräisen jupinan, josta päättelin, että asiakas puhui unissaan.

Portti lähestyi, joten rupesin herättelemään kyytiläistä. Sain vastaukseksi lisää epämääräistä muminaa. Spolle pysäytti auton ennen puomia, kuten tapana on, ja käveli kuskin oven kohdille. Hinasin ikkunan auki ja tervehdin.

Sotilaspoliisista iltaa, kulkulupien tarkastus.

Jep, takapenkiltä löytyy, sanoin, ja osoitin peukalolla olkani yli.

Särmä nuoriherra saapasteli auton toiselle puolelle, kurkki aikansa suljetun lasin läpi takapenkillä paidalleen kuolaavaa sammunutta sankaria, naurahti vinosti, teki nopean tilannearvion ja palasi takaisin minun ikkunalleni.

Niin, niitä kulkulupia täytyisi nähdä.., spolle sano hiukan vapisevalla äänellä, lievästi hämillinen katse naamallaan.

Juu-u, vastasin, takapenkin herralla epäilemättä on sellainen, sopii kysyä sieltä.

Toistamiseen uuttera sotamies kiersi auton ympäri tuijottamaan takaikkunasta sisään. Avasin takalasin tällä kertaa itse, sillä poka ei näyttänyt siihen kykenevän.

Sotilaspoliisi, iltaa, tarkastettaisiin kulkuluvat.

Mjahas, siis mitäs lippuja pitäis näyttää?, koomasta puolittain herännyt potilas kysyi korttejaan pläräten.

Kulkulupa, kiitos.. siinähän se näyttäisi lompakossa olevankin.

Luvat tarkistettiin asianmukaisesti, puomi nousi ja portinvartija viittilöi ajamaan eteenpäin. Onneksi asiakas oli jo sen verran herännyt, että osasi opastaa viimeiset mutkat perille asti.

Noniin, elikkäpä 28 euroa, kiitos.

Antaa olla tasan vaan!, kuului viisikymppistä ojentavan käden takaa.

Oikein paljon kiitoksia!, sanoin nöyrän kiitollisena. Onko kuitille käyttöä?

Ei sillä mitään tee, asiakas kuittasi heilauttaen kättään suureleisesti ..kunhan varmistan ettei vaan jää mitään autoon.

Harpoin rivakasti mersun toiselle puolelle avaamaan oven ja auttamaan anteliaan herran ylös ja ulos autosta. Tarkistin samalla, ettei mitään tosiaan jäänyt jälkeen. Asiakas oli sen verran napakassa, että tasapainon kalibroiminen otti oman aikansa. Kiitin vielä kerran ja toivotin hyvät yöt. Vastauksena sain isällisen taputuksen olalle, kiitokset ja kehotuksen ajaa varovasti. Lupasin yrittää.

Hilpeästi kotia kohti hoippuva matkustaja kaivoi savukkeen väärästä päästä avatusta tupakka-askistaan, nosti nyrkkinsä mahtipontisesti kohti taivasta ja hihkaisi TOMMI LÄNTINEN ON JUMALA! ..vaimikäseoli..