Elettiin pikkujouluaikaa tämän vuosituhannen taantuman korvilla. Talous oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja kysyntää takseille riitti kiireinen sesonki huomioidenkin varsin runsaasti. Vapauduin Helsingin pohjoislaidalle ja data tarjosi välittömästi uutta keikkaa. Kuittasin tilauksen ja ajoin parin kilometrin päässä sijaitsevalle pientaloalueelle.
Kohteen lähestyessä huomasinkin jo kolme miestä portilla seisoskelemassa. Nostin käteni tervehdykseksi ja pysähdyin heidän eteensä. Miehet moikkasivat takaisin ja yksi heistä kömpi takapenkille.
Iltaa! Minnekä päin olisi matka?
Mikä vittu siinä on saatana, että kesti niin helvetin kauan? Oon vittu ainakin tunnin odottanu saatana taksia tossa vitun ulkona! Etkö sä saatana osaa ajaa vai ootko vaan niin vitun tyhmä ettet löytäny perille?
Hämilläni yritin selittää, että kuittasin tilauksen vasta alle neljä minuuttia sitten, ja että tulin kyllä niin ripeästi kuin pystyin. Pikkujouluaikaan kuitenkin on tuota ruuhkaa sen verran, ettei vapaata autoa ole varmaan valitettavasti laitakaupungilla heti ollut saatavilla. Selitykset ja pahoittelut kaikuivat kuitenkin kuuroille korville äijän jatkaessa sadattelua ja kuljettajan solvaamista. Kokeilin välillä sovitellen kysyä, että josko asiakas nyt olisi kuitenkin hyvä ja kertoisi mihin mieli matkata, niin ei sen suurempia viivästyksiä enää tulisi. Turha toivo.
Sammutin moottorin ja nousin puolittain ulos autosta kysymään kahdelta ihmeissään portin pielessä tuijottavalta kaverilta, josko he osaisivat kertoa mihin poka oli matkalla. Selvitin herroille, että ukko siellä raivoaa suu niin vaahdossa, ettei määränpäätä saanut selville. Hölmistyneet miehet eivät osanneet saati ehtineet vastata mitään, kun takapenkillä mesoava ketku rupesi huutelemaan, että pitääkö hänen perkele itse tulla ajamaan, jotta pääsee kotiin. Totesin, ettei se varmaan vakuutusyhtiölle taida mitenkään sopia ja äänensävystä päätellen miehellä oli jokunen promillekin veressä, joten virkavallallakin saattaisi myös olla asian kanssa ammatillinen ongelma. En tosin ehtinyt lauseessa kuin puoleen väliin, kun ryökäle pomppasi ulos ovesta.
Pitääkö sua saatana vetää turpaan, että opit ajamaan sitä vitun autoa saatana!?
Otin avaimet pois virtalukosta ja laitoin oven kiinni kehvelin alkaessa valua minun puolelleni autoa. Totesin, että auton ajaminen luonnistuu kyllä ilmankin turpasaunaa, jos vaan määränpää vihdoinkin selviäisi. Putkinäkö päällä Perkeleen riivaamalta näyttävä roikale lähti tulemaan tosissaan kohti, joten päätin varmemmaksi vakuudeksi pitää mersun meidän välissä ja lähdin kiertämään keulaa ympäri. Roisto se vaan tuli perässä, joten homma meni ihan piirileikiksi. Pyörimme autoa ympäri pari kierrosta, sulkiessani samalla kaikki ovet. Kaksi kierrosta riittikin sitten sitä hippaa. Näppäsin kaukosäätimestä ukset lukkoon ja hilpasin parinkymmenen metrin päähän pois taksilta. Tappelupukari lähti mokoma seuraamaan, joten koin parhaaksi suksia ns. rivakasti vittuun. Huusin raivohärälle, että parempi vaan pysyä loitommalla ja soitin samalla tinanapit apuun.
Taksikuski pulassa on ilmeisesti suhteellisen korkealla prioriteettilistalla poliisinkin listoilla, sillä lain pitkä koura kaahasi paikalle alta aikayksikön. Pojat käskyttivät rähisijän likemmäs ja rupesivat jututtamaan. Uskaltauduin sitten jo itsekin vierelle kuuntelemaan ripitystä.
No mitäs varten sitä taksikuskeja täällä jahdataan pitkin pihoja?
, haalarisetä kysyi katuvan näköiseltä nyrkkisankarilta.
Yritti mokoma työntää luuvitosta sieraimesta sisään!
, selvitin tilannetta sinivuokoille.
No emmä nyt oikeesti olis lyöny!
ruikutti rettelöitsijä alistuneesti.
Peevelin paperit syynättiin läpi ja varmaan samalla tarkistettiin patjat ja muut läpi, ettei ole peijakkaalla hakua päällä. Kaikki tuntui olevan kuitenkin taustapuolella kunnossa, joten sheriffit päätyivät kysymään otanko peijoonin jousille, vai vievätkö he hänet mennessään. Lupasin kyydin parilla ehdolla: ensinnäkin kelmin pitäisi kertoa mihin oli matkalla ja toisekseen olisi poliisien parempi ottaa henkilötiedot ylös, jotta tiedetään syyllinen kun/jos jotain ikävää sattuu.
Määränpääksi paljastui muutaman kymmenen kilometrin päässä oleva lähikunta, johon matkasimme pokan kanssa syvän hiljaisuuden vallitessa. Maksukin sujui varsin rauhallisesti ja entinen kuumakalle vieläpä kiitti hyvästä kyydistä noustessaan autosta ulos. Toivotimme vielä toisillemme hyvät yöt, ennenkuin jatkoin matkaani takaisin kohti omaa asemapaikkaa.