Jurripeikko loikkasi Ruoholahdessa kyytiin ja opasti ajamaan "Larun rondelipundelin kautta Haukilahteen". Koska en ollut aivan varma, missä tämä "rondelipundeli" sijaitsee, pyysin peikkoa tarkentamaan hiukan. "Siis siinä on se kahvila.. se pyörii.. no mä opastan kyllä. Oon hyvä opastamaan!" Selvä. Meripuistotiellä lärvikeisari soitti seuralaiselleen, jonka aioimme poimia kyytiin. Tässä kohtaa aavistukseni sai katetta, "rondelipundeli" oli tietenkin liikenneympyrä.
Matkan jatkuessa Länsiväylää pitkin kohti Espoota, takapenkiltä kuuluu sihahdus. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta onneksi se olikin vain peltiparonin selvinpäin oleva seuralainen, joka avasi vissypullon. Pullo vaihtoi kuitenkin lähes välittömästi käsiä ja oli pian takanani istuvan seiväsmestarin käsissä. Otteet olivat sen verran huteria, että ajattelin pyytää ystävällisesti olemaan juomatta autossa. En kuitenkaan ehtinyt ennen kuin kuulin purskahduksen. Puoli suullista vissyä niskatukeen, niskaan ja keskikonsolin päällä lepäävälle kädelle. Kauheen kiva. Pyysin vähemmän ystävällisesti sulkemaan korkin välittömästi. Paperia ojentaessani kuutamosankari totesi, että hyvä huumorintajuni se vain pisti naurattamaan kesken juomisen. Siihen loppui hyvä huumori.